Kahvikissa
Kohta kolmekymppisen kiinteistönvälittäjän elämää.. Tarkoituksena ei ole ottaa bloggailua liian vakavasti, vaan kirjoittelen lähinnä omaksi iloksi. Juttua tulee olemaan laidasta laitaan niin työstä, kodista, muodista, asunnoista, ruuanlaitosta, urheilusta kuin hevostelustakin. Kuvien kopioiminen ilman lupaa kielletty.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Paluu arkeen
No nyt on juhlat juhlittu ja paluu arkeen kutsuu. Tosin poika saunoo vielä soi meidän kahden hengen toimistossa. Huomenna tulee myyntiin erittäin hieno rivari neliö ja odottelen jo, että pääsen myymän sen. Ja erityisesti kuvaamaan ja suunnittelemaan myyntiesitettä, työni on elämän suola taas hauskan viikonlopun jälkeen. Tänään pitäisi vihdoin myydä tuo Riksun omakotitalo, koska se on niin hieno ja sen omistajat on ihan huippuja. Dietti aljkoi tänään taas alusta, kun viikonlopun olin lomalla :). Luultavasti kiloja tuli hieman lisää, mutta eikän ne taas ala katoamaan. Aamulla 3 kananmunaa ja äsken käytiin syömässä teboililla- söin kanacaesar salaatin ilman krutonkeja. Mulle tärkein on syöminen hyvässä seurassa ei niinkään se mitä syön. Täytyis varmaan alkaa harrastamaan hieman enemmän tuota liikuntaa, mutta ei meinaa aika riittää edes ratsastukseen saati sitten kun on tuo perhe myös!
maanantai 16. toukokuuta 2011
OMG Suomi voittaa 6-1 Ruotsin...
Siis upeeta mahtavaa ja kaikki torille. Kerrassaan hieno voitto ja hieno turnaus. Itsellä ollut ihan mahtava viikonloppu, koska tuli vietettyä taas yhdet kolmekymppiset! Huisin kivat juhlat. Kovasti kiitos kaikille mahtaville ihanille ystäville jotka olitte paikalla ja teille illasta huippukivan. En edes uskonut, että enää pystyisin kumoamaan sellaista määrää drinkkejä sisuksiini ja selviäisin illasta vielä kunnialla. Huomasin taas kerran että elämässä on liian kiirettä ja muistin että kuinka paljon joitakin ihmisiä on ollut ikävä. Se tunne kun on joidenkin ihmisten kanssa täydellisesti samalla aaltopituudella vaikkei ole nähnyt todella todella pitkiin aikoihin. Sitä tunnetta kaipaan usein ja näitä ihmisiä myös. Ja huippuviikonlopun kruunaa tietysti se VOITTO ruotsista. Ihan käsittämätönta ja mahtavan hienoa. Ei voi kuin onnitella poikia!
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
töitä töitä remppaa pihahommaa.. kiire kiire kiire
Armoton laihdutus täydessä vauhdissa. Painoa on tippunut noin 5kg mut äitienpäivä tais tuoda takas hiukan, nyt täytyy kiristää tahtia että ehtii edes siedettävään kesäkuntoon. Toiset 5kg pitäis vielä ainakin lähteä, mutta mielellään tietysti enemmän. Hiilareita oon syönyt 50g muuten kyllä mitä sattaa. Karppaaminen on loistava laihdutus keksintö, koska nälkää ei tarvitse nähdä ja paino tippuu nopeasti.
Perus päivän setti
aamiainen 2 kananmunaa ja juustoa
lounas kulmiksessa joku salaatti ilman sämpylää ja kastiketta (tänään kana mozzarella salaatti)
illalla lisää kananmunia kabanossia/nakkeja/tai joku pihvi ja salaattia
lisäksi juon puoli desiä maitoa ja desi mustikoita niin saan kalsiumia ja vitamiineja
Ostin siis vain tuon rullaverhokapan enkä noita sivuverhoja. Lisäks Hyvinkäällä kevellessäni ostin palan aivan sairaan ihanaa verhokangasta pikku Kasperin tulevaan omaan huoneeseen. Nyt vielä pitäis löytyä motivaatio kun kattoa pitäisi purkaa ja pudottaa eristeet alas ja laittaa uudet tilalle. Miellään kun vaan valitsisi jo tapettejä ja laninaatteja. Täytyy kyllä sanoa että kaikenlasta miehen munnun ja vaarin omalaatuista tavaraa kyllä löytyikin kun yläkertaa tyhjennettiin. mm vanhanaikainen sellainen kuppihiustenkuivaaja, vanha singer, kirjoituskone jne jne. Ulkovajasta löyty Kasperille upea kolmipyöräinen, mutta sen jalat ei ihan vielä ylttänyt polkimille. Sen m,aalasin metallinhohtoiseksi vihreäksi ja siitä tuli upea :)! Sitten kun työt vielä pukkaa päälle ja pihallakin odottaa kaaos niin soppa on valmis. Pihalle sain 15 tuijaa istutettua ja toivon todella että ne alkaa kasvamaan niin saisi jonkinlaista aitaa niistä sitten tulevaisuudessa leikata. Mutta uhkaavast ne on muuttumassa joka päivä keltaiosemmiksi vaikka kannan vettä hikihatussa kokoajan. Meidän piha on ollut jonkin laisena epämääräisena koko suvun tavaran varastointi paikkana ja alkaa tulla jo epätoivo että saako sitä koskaan siistittyä. 5 vuotta ollaan asuttu ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä että josko jo nyt sais nurmikon istutettua ens kesänä. Tänä kesänä ei vielä mahdollista kun kaadettiin puita pihasta ja niistä tullutta roskaa ollaan polteltu tuossa samalla. Mutta ehkä joskus mulla on ihan normaali piha jonne voisi jopa pyytää ystäviä kylään ja vaikka grillaamaan, mut ei vielä ei todellakaan! Piha muistuttaa lähinnä hiekka autiomaata.

Keittön remppa vielä valitettavasti saa odotella niin hankin sitten sitten vasta näitä kaikkia ihanuuksia uuteen keittiöön. Kun vaan jostain liikenis aikaa siihenkin hommaan niin täydellistä olis.
Perus päivän setti
aamiainen 2 kananmunaa ja juustoa
lounas kulmiksessa joku salaatti ilman sämpylää ja kastiketta (tänään kana mozzarella salaatti)
illalla lisää kananmunia kabanossia/nakkeja/tai joku pihvi ja salaattia
lisäksi juon puoli desiä maitoa ja desi mustikoita niin saan kalsiumia ja vitamiineja
Kämpässä alkoi remppa - yläkertaan rakennetaan kaksi makuuhuonetta. Jes pääsee sisustamaan. Mulle vaan samalla iskenyt hirvittävä hinku rempata koko huusholli, mutta yritän nyt hiukan rauhoittua ja laitetaan se yläkerta ensin ja sitten jatketaan olohuoneella. Keittiöön hankin kyllä jo uudet verhot (kuvassa).
Ostin siis vain tuon rullaverhokapan enkä noita sivuverhoja. Lisäks Hyvinkäällä kevellessäni ostin palan aivan sairaan ihanaa verhokangasta pikku Kasperin tulevaan omaan huoneeseen. Nyt vielä pitäis löytyä motivaatio kun kattoa pitäisi purkaa ja pudottaa eristeet alas ja laittaa uudet tilalle. Miellään kun vaan valitsisi jo tapettejä ja laninaatteja. Täytyy kyllä sanoa että kaikenlasta miehen munnun ja vaarin omalaatuista tavaraa kyllä löytyikin kun yläkertaa tyhjennettiin. mm vanhanaikainen sellainen kuppihiustenkuivaaja, vanha singer, kirjoituskone jne jne. Ulkovajasta löyty Kasperille upea kolmipyöräinen, mutta sen jalat ei ihan vielä ylttänyt polkimille. Sen m,aalasin metallinhohtoiseksi vihreäksi ja siitä tuli upea :)! Sitten kun työt vielä pukkaa päälle ja pihallakin odottaa kaaos niin soppa on valmis. Pihalle sain 15 tuijaa istutettua ja toivon todella että ne alkaa kasvamaan niin saisi jonkinlaista aitaa niistä sitten tulevaisuudessa leikata. Mutta uhkaavast ne on muuttumassa joka päivä keltaiosemmiksi vaikka kannan vettä hikihatussa kokoajan. Meidän piha on ollut jonkin laisena epämääräisena koko suvun tavaran varastointi paikkana ja alkaa tulla jo epätoivo että saako sitä koskaan siistittyä. 5 vuotta ollaan asuttu ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä että josko jo nyt sais nurmikon istutettua ens kesänä. Tänä kesänä ei vielä mahdollista kun kaadettiin puita pihasta ja niistä tullutta roskaa ollaan polteltu tuossa samalla. Mutta ehkä joskus mulla on ihan normaali piha jonne voisi jopa pyytää ystäviä kylään ja vaikka grillaamaan, mut ei vielä ei todellakaan! Piha muistuttaa lähinnä hiekka autiomaata.Tässä dietillä ollessa mulle on tullut ihan mahdoton leipomis vimma. Tilaisin Confetista kaikkea mahdollista kakun koristulu härpäkettä mm kimallesprayn kimallegeeliä ja mahdottoman kasan sokeritaikinaa. ensi innostuksissani tein ystäville marsipaanista ja sokeritaikinasta ihanan keltaisen auringonkukka kakun, mutta maku oli kyllä aika ällömakee ja mä en sitä tietty dietillä paljon viitsinyt maistella. Ensin piti kokeillä tälläistä kinuskikissan ihanaa lilja kakkua mutta jotenkin kaupassa päädyinkin keltaiseen.

Keittön remppa vielä valitettavasti saa odotella niin hankin sitten sitten vasta näitä kaikkia ihanuuksia uuteen keittiöön. Kun vaan jostain liikenis aikaa siihenkin hommaan niin täydellistä olis.Päivitys vielä heppa hommiin niin siiri 4v oli estevalmennuksessa ja ihanasti liikkui, mutta hieman väsähti keskenkaiken. Mutta se on niin kiltti ja parhaansa yritti väsyneenäkin. Nyt pitäisi se nopeasti joihinkin kisoihin raahata että päästäisiin noviisia hyppäämään vielä tällä kaudella ja mielellään että päästäisiin aloittamaan siitä ysikympistä eikä suoraan tarvitsis mennä metriä.
torstai 7. huhtikuuta 2011
onko se vanhemmuus nyt todellakin niin rankkaa?
| Pikku murunen |
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
politiikkaa
Arrgg en kestä kun postilaatikko tukkiutuu noista vaalimainoksista. Tänään kun pikapikaa juoksin prismassa niin eikös joku perus suomalainen sieni tullut tyrkyttään ja jankkaamaan, melkein harmittaa etten ehtinyt jäädä sille avautumaan. Politiikka sinänsä ei kiinnosta kun kaikki puolueethan täällä samanlaisia on, mut se on varma et äänestän mitä vaan muuta kuin perussuomalaisia.
Tänään selaillessani ht nettiä oli joku laihduttanut niin ettei syö mitään! edes yhtä karkkia muualla kuin pöydän ääressä. Siis jokaista suupalaa varten on istuttava pöydän ääreen ilman mitään virikkeitä kuten lehteä, kirjaa, musiikkia tai niitä ikuisia asuntoesitteitä. Taidan kokeilla itse myös, jospa nuo kymmenen ylimääräistä kiloa sitten katoiais samalla. Ennen laihdutus oli mulle aina super helppoa, mut nyt ei millään lähde läskit. Tuota kokeilen siis heti huomenna.. liikuntaa kun en muka ehdi enää millään harrastaa, siis ratsastuksen lisäksi.
Mun eilinen laputus tuotti tuloksen. Yksi kohde tuli heti tänään. Tänään myös laputettiin lisää, mutta ilma oli niin surkee että meinas mennä postilaatikot kumoon kun ajoin niin lähelle postilaatikoita kun uskalsin ja Piia yritti tiputella lappuja niihin ikkunasta.Siis kuka haluaa välittäjäkseen meidät, hullut eukot jotka kaahaa pitkin poikin kumoamassa postilaatikoita. Mut se johtuu vaan siitä et ne postilaatikot on sijoiteltu huonosti!
Että mua rassaa ihmiset jotka sitten jaksaa syytellä muita ja valittaa. Ei voi olla mahdollista löytää vikaa kaikesta ja kaikista. eikö ko ihmiset koskaan katso peiliin että itsessäkin vois jotain vikaa olla. Ehkä siksi tähän ammattiin olen päätynytkin kun siinä ei mikään ole kuin itsestä kiinni. Mun edellisen yrityksen tavaroita olin myymässä eräillä messuilla yhden saman alan yrittäjän kanssa. Tarkoitus oli mennä yhdessä myös ensi viikonloppuna että saisin loput romut myytyä. niin eikös tämä ihminen laittanut viestiä ettei sittenkään halua kun, on kuulemma niin pieni tila ja kaikkea. Viimeksi kuulemma mulla oli paljon parempi kohta siinä meidän alueellakin. niin mulla oli 1/4 osaa siitä alueesta käytössä vaikka puolet maksoin..Huoh.. sitten kuulemma myin kaikki tavaratkin niin halvalla ettei siltä kukaan ostanut mitään? Niin meillä ei todellakaan ollut samaa tavaraa ja tarkoitus oli saada hänen firmalleen nimeä ja mun päästä tavaroista eroon. Mun logiikan mukaan se että meidän osastolle tuli niin paljon väkeä koska mun tavarat oli puoli ilmaisia. No ehkä hän tulee ensi viikonloppuna ymmärtämään edellämainitun asian. Varasin siis ihka oman paikan ja olen siitä iloinen. Ennen mun tavarat oli heillä myynnissä mutta olivat kuulemma niin kalliitakin ettei niitä kukaan osta.. samaan hintaan olisivat saaneet myydä kuin itse nyt myin.. No onneksi olen jo kauan sitten ymmärtänyt että yleensä kaikki vika löytyy itsestä, jos ei suju niin kannattaa vaihtaa alaa.
Tänään selaillessani ht nettiä oli joku laihduttanut niin ettei syö mitään! edes yhtä karkkia muualla kuin pöydän ääressä. Siis jokaista suupalaa varten on istuttava pöydän ääreen ilman mitään virikkeitä kuten lehteä, kirjaa, musiikkia tai niitä ikuisia asuntoesitteitä. Taidan kokeilla itse myös, jospa nuo kymmenen ylimääräistä kiloa sitten katoiais samalla. Ennen laihdutus oli mulle aina super helppoa, mut nyt ei millään lähde läskit. Tuota kokeilen siis heti huomenna.. liikuntaa kun en muka ehdi enää millään harrastaa, siis ratsastuksen lisäksi.
Mun eilinen laputus tuotti tuloksen. Yksi kohde tuli heti tänään. Tänään myös laputettiin lisää, mutta ilma oli niin surkee että meinas mennä postilaatikot kumoon kun ajoin niin lähelle postilaatikoita kun uskalsin ja Piia yritti tiputella lappuja niihin ikkunasta.Siis kuka haluaa välittäjäkseen meidät, hullut eukot jotka kaahaa pitkin poikin kumoamassa postilaatikoita. Mut se johtuu vaan siitä et ne postilaatikot on sijoiteltu huonosti!
Että mua rassaa ihmiset jotka sitten jaksaa syytellä muita ja valittaa. Ei voi olla mahdollista löytää vikaa kaikesta ja kaikista. eikö ko ihmiset koskaan katso peiliin että itsessäkin vois jotain vikaa olla. Ehkä siksi tähän ammattiin olen päätynytkin kun siinä ei mikään ole kuin itsestä kiinni. Mun edellisen yrityksen tavaroita olin myymässä eräillä messuilla yhden saman alan yrittäjän kanssa. Tarkoitus oli mennä yhdessä myös ensi viikonloppuna että saisin loput romut myytyä. niin eikös tämä ihminen laittanut viestiä ettei sittenkään halua kun, on kuulemma niin pieni tila ja kaikkea. Viimeksi kuulemma mulla oli paljon parempi kohta siinä meidän alueellakin. niin mulla oli 1/4 osaa siitä alueesta käytössä vaikka puolet maksoin..Huoh.. sitten kuulemma myin kaikki tavaratkin niin halvalla ettei siltä kukaan ostanut mitään? Niin meillä ei todellakaan ollut samaa tavaraa ja tarkoitus oli saada hänen firmalleen nimeä ja mun päästä tavaroista eroon. Mun logiikan mukaan se että meidän osastolle tuli niin paljon väkeä koska mun tavarat oli puoli ilmaisia. No ehkä hän tulee ensi viikonloppuna ymmärtämään edellämainitun asian. Varasin siis ihka oman paikan ja olen siitä iloinen. Ennen mun tavarat oli heillä myynnissä mutta olivat kuulemma niin kalliitakin ettei niitä kukaan osta.. samaan hintaan olisivat saaneet myydä kuin itse nyt myin.. No onneksi olen jo kauan sitten ymmärtänyt että yleensä kaikki vika löytyy itsestä, jos ei suju niin kannattaa vaihtaa alaa.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Tästä se sitten lähtee.. blogini. Kiireisen kiinteistönvälittäjän päiväkirja. Tarkoitus on kirjoitella omasta elämästä ja elämästä yleensä. Minulla on maailman paras pikkuinen poika, portugeesi koira Pino ja kissa Rick. Avoliitossa elän rakkaan mieheni kanssa kamalassa talossa keskellä ei mitään. Heppailua harrastan Siiri hevosen kanssa.
Pidemmittä puheitta sitten alkakoon..
Tänään taas sadannen kerran tähtäsin kello kymmeneksi töihin. Toivottavaahan olisi, että kiinteistönvälittäjän olisi sopivaa edes hieman miettiä mitä päällensä laittaa. No klo 10:30 huomasin jälleen kerran, että olin juu saanut pojan ruokittua niin että lattia lainehti mustikoista. Naamat oli molemmilla ihan mustana Itse edelleen ilman vaatteita ja meikitkin puuttui vielä. Mullahan on krooninen kiire aina päällä. Kiskoin sitten kaapista ensimmäiset käteen osuvat vaatteet ja jassain vaiheessa ensimmäisen asiakas käynnin jälkeen huomasin että paidasta joka mulla on päällä näkyy aika hienosti läpi mun punaiset rintsikat. hups. Olin kuitenkin muistanut laittaa ripsiväriä molempiin silmiin! päiväkodin pihalla oltiin 11:30 ja töihin siis pääsin kello 12. Ihan ok saavutus siis. Parasta välittäjän työssä on ne ihanat kodit ja talot joita saa myydä. tällä hetkellä mulla on yksi mahtava kohde jonka omistaja on aivan huikea. Kiva mennä esittelemään taloa kun on kaikki viimeisen päälle laitettu, kynttilöitä, kukkia, karkkia ihan mahtavaa siis. Tälläiset kohteeet ei tietenkään kauaa vanhene, mutta kivaa silti.. Työt sujui tänään ihan jees niinkuin yleensä. Juoksin hulluna ympäri kaupunkia tiputtelemassa mainoksia ehkä jopa sinunkin postilaatikkoon, niin juu meidän firmassa ne laput juostaan itse :).
Töiden jälkeen parasta elämässä hakea poika hoidosta. Ei sille vaan voi mitään se on vaan niin ihana tunne rutistaa sitä pikkuista imeä itseensä sitä ihanaa lapsen tuoksua. Rakastan olla äiti. Käsittämätön on se tunne mitä sitä pikkuista kohtaan tuntee.
Pidemmittä puheitta sitten alkakoon..
Tänään taas sadannen kerran tähtäsin kello kymmeneksi töihin. Toivottavaahan olisi, että kiinteistönvälittäjän olisi sopivaa edes hieman miettiä mitä päällensä laittaa. No klo 10:30 huomasin jälleen kerran, että olin juu saanut pojan ruokittua niin että lattia lainehti mustikoista. Naamat oli molemmilla ihan mustana Itse edelleen ilman vaatteita ja meikitkin puuttui vielä. Mullahan on krooninen kiire aina päällä. Kiskoin sitten kaapista ensimmäiset käteen osuvat vaatteet ja jassain vaiheessa ensimmäisen asiakas käynnin jälkeen huomasin että paidasta joka mulla on päällä näkyy aika hienosti läpi mun punaiset rintsikat. hups. Olin kuitenkin muistanut laittaa ripsiväriä molempiin silmiin! päiväkodin pihalla oltiin 11:30 ja töihin siis pääsin kello 12. Ihan ok saavutus siis. Parasta välittäjän työssä on ne ihanat kodit ja talot joita saa myydä. tällä hetkellä mulla on yksi mahtava kohde jonka omistaja on aivan huikea. Kiva mennä esittelemään taloa kun on kaikki viimeisen päälle laitettu, kynttilöitä, kukkia, karkkia ihan mahtavaa siis. Tälläiset kohteeet ei tietenkään kauaa vanhene, mutta kivaa silti.. Työt sujui tänään ihan jees niinkuin yleensä. Juoksin hulluna ympäri kaupunkia tiputtelemassa mainoksia ehkä jopa sinunkin postilaatikkoon, niin juu meidän firmassa ne laput juostaan itse :).
Töiden jälkeen parasta elämässä hakea poika hoidosta. Ei sille vaan voi mitään se on vaan niin ihana tunne rutistaa sitä pikkuista imeä itseensä sitä ihanaa lapsen tuoksua. Rakastan olla äiti. Käsittämätön on se tunne mitä sitä pikkuista kohtaan tuntee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
