Tästä se sitten lähtee.. blogini. Kiireisen kiinteistönvälittäjän päiväkirja. Tarkoitus on kirjoitella omasta elämästä ja elämästä yleensä. Minulla on maailman paras pikkuinen poika, portugeesi koira Pino ja kissa Rick. Avoliitossa elän rakkaan mieheni kanssa kamalassa talossa keskellä ei mitään. Heppailua harrastan Siiri hevosen kanssa.

Pidemmittä puheitta sitten alkakoon..

Tänään taas sadannen kerran tähtäsin kello kymmeneksi töihin. Toivottavaahan olisi, että kiinteistönvälittäjän olisi sopivaa edes hieman miettiä mitä päällensä laittaa. No klo 10:30 huomasin jälleen kerran, että olin juu saanut pojan ruokittua niin että lattia lainehti mustikoista. Naamat oli molemmilla ihan mustana Itse edelleen ilman vaatteita ja meikitkin puuttui vielä. Mullahan on krooninen kiire aina päällä. Kiskoin sitten kaapista ensimmäiset käteen osuvat vaatteet ja jassain vaiheessa ensimmäisen asiakas käynnin jälkeen huomasin että paidasta joka mulla on päällä näkyy aika hienosti läpi mun punaiset rintsikat. hups. Olin kuitenkin muistanut laittaa ripsiväriä molempiin silmiin! päiväkodin pihalla oltiin 11:30 ja töihin siis pääsin kello 12. Ihan ok saavutus siis. Parasta välittäjän työssä on ne ihanat kodit ja talot joita saa myydä. tällä hetkellä mulla on yksi mahtava kohde jonka omistaja on aivan huikea. Kiva mennä esittelemään taloa kun on kaikki viimeisen päälle laitettu, kynttilöitä, kukkia, karkkia ihan mahtavaa siis. Tälläiset kohteeet ei tietenkään kauaa vanhene, mutta kivaa silti.. Työt sujui tänään ihan jees niinkuin yleensä. Juoksin hulluna ympäri kaupunkia tiputtelemassa mainoksia ehkä jopa sinunkin postilaatikkoon, niin juu meidän firmassa ne laput juostaan itse :).

Töiden jälkeen parasta elämässä hakea poika hoidosta. Ei sille vaan voi mitään se on vaan niin ihana tunne rutistaa sitä pikkuista imeä itseensä sitä ihanaa lapsen tuoksua. Rakastan olla äiti. Käsittämätön on se tunne mitä sitä pikkuista kohtaan tuntee.