onko se vanhemmuus nyt todellakin niin rankkaa?

Pikku murunen

Tänään menin yksivuotiaan poikani päiväkodin vanhempainiltaan. Itselle jäi jotenkin outo maku koko hommasta. Teema tuntui olevan se että vanhemmuus on niin rankkaa ja vaikeaa ja kaikkea ja aina on huono omatunto jne jne miten siitä oikein selviää hengissä.. Tiedän että mulla on erityisen kiltti lapsi, mutta silti en usko että muillakaan se elämä nyt aina niin surkeaa on. Kuten jo aikaisemmin sanoin niin äitiys on parasta maailmassa. Pitääkö siitä vanhemmuudesta tehdä joku numero, ei se kodinhoito nyt niin paljon muutu sen lapsen myötä. Kaikista lapsista kuulemma tulee masentuneita, käytöshäiriöisiä, syömishäiriöisiä, agressiivisia jne. Niin ihan varmasti tulee jos vanhemmille jo nyt aiheutetaan stressiä että näin voi käydä. En ainakaan todellakaan rupea miettimään että onko minun yksivuotias vaikka masentunut? Eikö vaan anneta lasten leikkiä ja tehdä mitä lasten kuuluu. Ei ne pirpanat murehtimalla paremmiksi tule. Tietyt kasvatus periaatteet on tietenkin hyvä olla ja pitääkin olla, mutta ainakin itseä alkoi lähinnä ottaan päähän tuo -avautukaa nyt vieressä istuvalle lässytys. Nauttikaa niistä lapsista silloin kun voitte, ne kuitenkin on vaan niin pienen hetken niin kovin pieniä.

politiikkaa

Arrgg en kestä kun postilaatikko tukkiutuu noista vaalimainoksista. Tänään kun pikapikaa juoksin prismassa niin eikös joku perus suomalainen sieni tullut tyrkyttään ja jankkaamaan, melkein harmittaa etten ehtinyt jäädä sille avautumaan. Politiikka sinänsä ei kiinnosta kun kaikki puolueethan täällä samanlaisia on, mut se on varma et äänestän mitä vaan muuta kuin perussuomalaisia.

Tänään selaillessani ht nettiä oli joku laihduttanut niin ettei syö mitään! edes yhtä karkkia muualla kuin pöydän ääressä. Siis jokaista suupalaa varten on istuttava pöydän ääreen ilman mitään virikkeitä kuten lehteä, kirjaa, musiikkia tai niitä ikuisia asuntoesitteitä. Taidan kokeilla itse myös, jospa nuo kymmenen ylimääräistä kiloa sitten katoiais samalla. Ennen laihdutus oli mulle aina super helppoa, mut nyt ei millään lähde läskit. Tuota kokeilen siis heti huomenna.. liikuntaa kun en muka ehdi enää millään harrastaa, siis ratsastuksen lisäksi.

Mun eilinen laputus tuotti tuloksen. Yksi kohde tuli heti tänään. Tänään myös laputettiin lisää, mutta ilma oli niin surkee että meinas mennä postilaatikot kumoon kun ajoin niin lähelle postilaatikoita kun uskalsin ja Piia yritti tiputella lappuja niihin ikkunasta.Siis kuka haluaa välittäjäkseen meidät, hullut eukot jotka kaahaa pitkin poikin kumoamassa postilaatikoita. Mut se johtuu vaan siitä et ne postilaatikot on sijoiteltu huonosti!

Että mua rassaa ihmiset jotka sitten jaksaa syytellä muita ja valittaa. Ei voi olla mahdollista löytää vikaa kaikesta ja kaikista. eikö ko ihmiset koskaan katso peiliin että itsessäkin vois jotain vikaa olla. Ehkä siksi tähän ammattiin olen päätynytkin kun siinä ei mikään ole kuin itsestä kiinni. Mun edellisen yrityksen tavaroita olin myymässä eräillä messuilla yhden saman alan yrittäjän kanssa. Tarkoitus oli mennä yhdessä myös ensi viikonloppuna että saisin loput romut myytyä. niin eikös tämä ihminen laittanut viestiä ettei sittenkään halua kun, on kuulemma niin pieni tila ja kaikkea. Viimeksi kuulemma mulla oli paljon parempi kohta siinä meidän alueellakin. niin mulla oli 1/4 osaa siitä alueesta käytössä vaikka puolet maksoin..Huoh.. sitten kuulemma myin kaikki tavaratkin niin halvalla ettei siltä kukaan ostanut mitään? Niin meillä ei todellakaan ollut samaa tavaraa ja tarkoitus oli saada hänen firmalleen nimeä ja mun päästä tavaroista eroon. Mun logiikan mukaan se että meidän osastolle tuli niin paljon väkeä koska mun tavarat oli puoli ilmaisia. No ehkä hän tulee ensi viikonloppuna ymmärtämään edellämainitun asian. Varasin siis ihka oman paikan ja olen siitä iloinen. Ennen mun tavarat oli heillä myynnissä mutta olivat kuulemma niin kalliitakin ettei niitä kukaan osta.. samaan hintaan olisivat saaneet myydä kuin itse nyt myin.. No onneksi olen jo kauan sitten ymmärtänyt että yleensä kaikki vika löytyy itsestä, jos ei suju niin kannattaa vaihtaa alaa.

Tästä se sitten lähtee.. blogini. Kiireisen kiinteistönvälittäjän päiväkirja. Tarkoitus on kirjoitella omasta elämästä ja elämästä yleensä. Minulla on maailman paras pikkuinen poika, portugeesi koira Pino ja kissa Rick. Avoliitossa elän rakkaan mieheni kanssa kamalassa talossa keskellä ei mitään. Heppailua harrastan Siiri hevosen kanssa.

Pidemmittä puheitta sitten alkakoon..

Tänään taas sadannen kerran tähtäsin kello kymmeneksi töihin. Toivottavaahan olisi, että kiinteistönvälittäjän olisi sopivaa edes hieman miettiä mitä päällensä laittaa. No klo 10:30 huomasin jälleen kerran, että olin juu saanut pojan ruokittua niin että lattia lainehti mustikoista. Naamat oli molemmilla ihan mustana Itse edelleen ilman vaatteita ja meikitkin puuttui vielä. Mullahan on krooninen kiire aina päällä. Kiskoin sitten kaapista ensimmäiset käteen osuvat vaatteet ja jassain vaiheessa ensimmäisen asiakas käynnin jälkeen huomasin että paidasta joka mulla on päällä näkyy aika hienosti läpi mun punaiset rintsikat. hups. Olin kuitenkin muistanut laittaa ripsiväriä molempiin silmiin! päiväkodin pihalla oltiin 11:30 ja töihin siis pääsin kello 12. Ihan ok saavutus siis. Parasta välittäjän työssä on ne ihanat kodit ja talot joita saa myydä. tällä hetkellä mulla on yksi mahtava kohde jonka omistaja on aivan huikea. Kiva mennä esittelemään taloa kun on kaikki viimeisen päälle laitettu, kynttilöitä, kukkia, karkkia ihan mahtavaa siis. Tälläiset kohteeet ei tietenkään kauaa vanhene, mutta kivaa silti.. Työt sujui tänään ihan jees niinkuin yleensä. Juoksin hulluna ympäri kaupunkia tiputtelemassa mainoksia ehkä jopa sinunkin postilaatikkoon, niin juu meidän firmassa ne laput juostaan itse :).

Töiden jälkeen parasta elämässä hakea poika hoidosta. Ei sille vaan voi mitään se on vaan niin ihana tunne rutistaa sitä pikkuista imeä itseensä sitä ihanaa lapsen tuoksua. Rakastan olla äiti. Käsittämätön on se tunne mitä sitä pikkuista kohtaan tuntee.